maanantai 20. marraskuuta 2017

3 animaatioelokuvaa, jotka vaikuttivat elämääni

Käynnistetäänpä animaatioblogia hieman hereille, sillä Pyörivä nuoli-blogin Vilhelmiina heitti hyvin mielenkiintoisen haasteen, johon tartun nyt. Vilhelmiina kirjoitti omassa blogissaan  kolmesta hänen elämäänsä vahvasti vaikuttaneesta animaatioelokuvasta, ja haastoi muita bloggaajia kirjoittamaan samasta aiheesta. Jotenkin itse tykkään lukea siitä, kuinka jokin animaatioelokuva on saattanut vaikuttaa jonkun elämään. Varsinkin, kun itselläni on muutamia elokuvia, joilla on ollut iso merkitys elämässäni josskain suhteessa. Olen myös jotenkin hyvin taipuvainen ottamaan vaikutteita elokuvista, varsinkin nuorempana. Mutta tässä olisi kolme elokuvaa, joilla on ollut suurin merkitys ja vaikutus elämässäni.

1. Pocahontas


Myös Vilhelmiina mainitsi tekstissään Pocahontaksen olleen hyvin merkittävä elokuva hänelle. Ja niin se on myös minulle. Sen lisäksi, että elokuva on minulle erittäin rakas ja kulutin kaverin VHS:n puhki (koska omaa ei ollut), niin elokuva on vaikuttanut omiin arvoihini. Elokuva sai minut aikanaan kiinnostumaan intiaaneista ja alkuperäiskansoista aivan hirveästi ja olisin voinut lukea vaikka kuinka paljon kirjallisuutta asiaan liittyen. Intiaanit ovat aina olleet mielestäni kiinnostavia ja omalla tavallaan eksoottisia, ja Pocahontas elokuvana sitten ruokki tätä mielenkiintoa. Intiaanit päätyivät myös olemaan osa leikkejä sekä piirustuksia. Pocahontaksen kautta opinkin lapsena suurta kunnioitusta sekä arvostusta alkuperäiskansoja kohtaan. Ala-asteella inhosin valkoisia ihmisiä aivan hirveästi, kun he ovat kerran aina sortaneet alkuperäiskansoja tappamalla ja viemällä näiden maat. Olisin ollut valmis vaikka barrikadeille, jos se olisi auttanut kansojen asemaa paremmaksi. Nykyään en tietenkään tekisi aivan yhtä radikaalia, mutta Pocahontaksen vaikutukset näkyvät yhä. Elokuva laski kynnystäni hyväksyä eri taustaiset ihmiset ja suvaitsemaan ihmiset sellaisina kuin he ovat. En ole koskaan kokenut ulkomaalaisia ihmisiä pelottaviksi, vaan pikemminkin kiinnostaviksi. Veikkaan, että tähän Pocahontas on osasyynä, sillä sen kautta erilaiset ihmiset tulivat normaaleiksi.

2. Sing


Epäröin hieman, että laittaisinko Singin tälle listalle, sillä tuntui vain oudolta kirjoittaa siitä elokuvana ,joka on vaikuttanut elämään sen uutuuden takia. Elokuva on kerran tullut vuonna 2016. Kun kuitenkin aloin kelata elokuvaa päässäni, niin huomasin millainen vaikutus sillä onkaan ollut. Elokuva on monessa suhteessa sykähdyttävä ja sillä on monia kantavia teemoja. Jotenkin kuitenkin juuri tämä elokuva sai viestin vietyä perille paksuun kallooni sen suhteen, ettei unelmista kannata luopua ja että ne ehtii toteuttaa vaikka 20 porsaan äitinäkin. Elokuvan innoittamana avasin vihdoin ja viimein säästötilin Japanin matkaa varten, joka oli jäänyt sitä ennen vain ajatuksen tasolle. Unelmista ja haaveistaan kannattaa pitää kiinni, vaikka ne tuntuisivat kaukaisilta ja etäisiltä. Jos ei yritä ei voi saad mitään aikaiseksi, on myös elokuvan hyvä vinkki. Sing sai minut myös innostumaan uudestaan musikaaleista pitkästä aikaa.

3. Balto


Balto oli myös yksiä lempielokuvistani pienenä, mutta siitä tuli varsin tärkeä vasta yläasteen aikoina. Balto on nimittäin hyvin paljon liitoksissa oman itseni hyväksymiseen. Muistan kuinka ahdistunut olin Balton puolesta, kun muut koirat kiusasivat sitä koska tämä on puoliksi susi. Ahdistus kumpusi vähän omastakin elämästäni, sillä olen ollut aina oman tieni kulkija enkä ole kuulunut koskaan koulun suosittuihin. En oikein tuntunut saavan kunnollista hyväksyntää koulussa varsinkaan luokkakavereilta, joten löydän Baltosta hyvin paljon itseäni. Elokuvan kautta opin kuitenkin, ettei itsensä peittämisellä tai piilottamisellä saa aikaiseksi mitään. Vaikka yritin sulautua joukkoon tunsin silti itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Balto antoi kuitenkin alkusysäyksen itsensä hyväksymiselle ja ettei mun tarvitse sopia siihen tiettyyn muottiin tai pyrkiä kaikkien suosioon. Tämän jälkeen ymmärsin, ettei massaan sulautuminen tai suuri määrä kavereita tee mua iloiseksi. Itsensä kunnioittaminen tekee. Balto tuntuukin monelta osin pikakelaukselta omasta yläasteajasta, sillä löydän Balton tarinasta kaikki ne vuoristoradan ylä- ja alamäet. Vaikka elokuva ei itse ollut välittömässä osassa omaa henkistä kasvuani herätti se jonkin ajatuksen yläasteikäisen Hannan päässä. Elokuvan opetus itsensä hyväksymisestä juuri sellaisena kuin on, on mielestäni yksiä parhaiten toteutettuja mitä olen nähnyt.

Siinä olivatkin elämääni vaikuttaneet elokuvat. Toivottavasti tekstistä irtosi jotain teillekin, sillä jotenkin näitä asioita oli vaikea syytää tekstiksi vaikka tiesin selvästi miten ne ovat itseeni vaikuttaneet. Toivottavasti tykkäsitte tekstistä, kommentoikaa ja avatkaa sanainen arkkunne. Tapaamisiin seuraavan kirjoituksen merkeissä.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

My Little Pony -elokuva

My Little Pony -elokuva (My Little Pony The Movie). 
Ohjaus Jayson Thiessen
Suomenkielinen ohjaus Aku Hytönen. 
Käsikirjoitus Rita Hsiao, Meghan McCarthy 
Suomennos: Ilmari Pirttilä. 
Rooleissa: Henni-Liisa Stam, Saara Lehtonen, Katja Sirkiä, Taru Tikkanen, Sari Ann Stolt. 
Kesto: 99 min, 
Ikäraja: K7
Arvosana: ⭐⭐⭐⭐

Kävin tosiaan katsomassa maanantaina tuoreen My Little Pony-elokuvan, sillä elokuvan traileri vaikutti niin hyvältä. En ole oikeastaan mikää My Little Pony-fani, enkä totta puhuakseni ole katsonut tv-sarjastakaan muuta kuin muutaman jakson sieltä täältä. En ole vaan päässyt mukaan tuoteperheeseen, sillä en omistanut Netflixiä ennen tiistaita. En kuitenkaan voi sanoa ettenkö pitäisi tästä tuotepeheestä, sillä muistelen edelleen lämmöllä 90-luvun My Little Pony-sarjaa. Olikin ihan mukavaa herätellä lapsuuden muistoja pintaan pitkästä aikaa.

Elokuva sijoittuu ponien valtakuntaan Equesteriaan, jossa Twilight Sparkle järjestää ysäviensä kanssa ystävyyden juhlaa. Twilightia kuitenkin hermostuttavat prinsessana olemisen velvollisuudet ja kykeneekö tämä täyttämään muiden odotukset. Ystävyyden juhla ei pääse kuitenkaan edes alkamaan, kun Myrskykuninkaan kätyrit ja Tempest Shadow-niminen poni hyökkäävät kaupunkiin ja vangitsevat muut prinsessat sekä ponit. Twilight pääsee kuitenkin pakoon ystäviensä Rarityn, Rainbow Dashin, Pinkie Pien, Fluttershyn sekä Appeljackin kanssa. Kuitenkin pelastaakseen kaupunkinsa ja muut ponit Myrskykuninkaan kynsistä on kuusikon matkattava autiomaan taa ja etsittävät avukseen aarnikotkat. Matka on vaaroja täynnä, mutta sen aikana porukka saa uusia ystäviä sekä tutustuu mielenkiintoisiin paikkoihin.

Tietämykseni päivitettyyn, 2000-luvun My Little Pony-versioon on melko hajanaista. Tiesin sarjan päähahmot, ponien maailman, tiesin jopa prinsessoista. Mutta siihen tietämykseni sitten jääkin. Onneksi elokuva avautuu myös niille, jotka eivät ole My Little Pony: Ystävyyden taikaa- sarjaan tutustunut. Elokuvaa oli todella helppo seurata, eikä tv-sarjaan viitattu liiaksi. Tietenkin pienet asiat, kuten miksi Twilight Sparklella on sekä sarvi, että siivet hämmensivät aluksi, mutta kiitos internetin sain selvitettyä asian kertaheitolla. Päällimmäiseksi elokuvan jälkeen jäi erittäin tyytyväinen fiilis. Vaikka elokuva onkin jo näin vanhemmalla iällä ennalta-arvattava ei se jää oikeastaan vaivaamaankaan, sillä elokuva pitää hyvin otteesaan. Rytmitys myös toimii hyvin, eikä tylsiä hetkiä olekaan, sillä elokuva potkaisee itsensä melko nopeasti käytiin. Olen hieman yllättynyt, kuinka vakava elokuvan tunnelma on ja kuinka vähän siinä heitettiin huumoria. Pinkie Pie nyt piristää aina kohtauksia, mutta muuten komeadialliset kohtaukset loistivat poisssaolollaan. Enkä niitä jäänyt oikeastaan kaipaamaankaan, sillä elokuvan tunnelma toimi todella hyvin ja sitä osattiin rakentaa hyvin musiikilla. Jo elokuvan musiikki sai aikaiseksi tarpeeksi koomisen tai synkän tunnelman. Mainittakoon vielä, että elokuvan pahisbiisi oli elokuvan paras laulu.

Harmillisimmaksi asiaksi jäikin se, että mielenkiintoisten sivuhahmoihin ei ehditty tutustumaan syvemmin. Koska elokuvan päätähti on Twilight, niin ei muille hahnmoille jäänyt tarpeeksi tilaa. Sivuhahmot kuitenkin maustoivat tarinaa ihanasti, eikä elokuva jäänyt pelkästään vanhojen hahmojen pyöritettäväksi. Kunniaa täytyy kuitenkin antaa hahmojen ääninäyttelijöille, sillä he tekivät loistotyötä. Aku Hytösen ohjaus toimii elokuvassa myös hyvin.

Elokuva oli pieni postiivinen yllätys ja se sai aikaan tosi hyvän fiiliksen. Söpöstä ulkokuorestaan huolimatta, elokuva sisältää melko synkkiäkin kohtauksia ja jännittävää toimintaa. Nopetempoinen elokuva tarjoilee kohtauksia moneen nälkään. Elokuva ei ole kuitenkaan vain pienemmille katsojille, sillä se sisältää kiireisemmällekin aikuiselle hyvän opetuksen: jotain on pielessä, jos ystävällisyydelle, saati sitten ystävyydelle, ei ole aikaa tai sitä käytetään vain omien päämäärien edistämiseen. Elokuva sai minut kiinnostumaan tv-sarjasta sen verran, joten enköhän siirry seuraavaksi sen pariin etsimään hyvää fiilistä.


lauantai 28. lokakuuta 2017

Tästä se lähtee!

Heipparallaa ja hellät tunteet!

Vihdoin kauan haaveilemani animaatioblogi näkee päivänvaloa. Olin jo suunnitellut pidemmän aikaa länsimaiseen animaatioon suuntautuvan blogin perustamista, mutta se oli aina unohtunut tai jäänyt suunnitelman tasolle. Mietin myös kauan sitä, miten mahdan jaksaa pitää yllä kolmea blogia (animeen ja mangaan keskittyvä blogi AnimeGarden ja kirjablogi Musteen jäljet). Sen takia mietin myös, että laajentaisin AnimeGarden-blogin sisältöä myös koskemaan länsimaalaisia animaatioelokuvia. Hylkäsin ajatuksen kuitenkin pian, sillä en pitänyt sitä blogin henkeen sopivana ja halusin kuitenkin antaa molemmille osa-alueille hengitystilaa. Pystyn myös pitämään blogien sisällöt selkeämpinä, kun molemmilla on selvät teemat. Nyt tuntuu kuitenkin oikealta hetkeltä aloittaa uusi blogi, joten otan tilaisuudesta vaarin.


Mutta mikä siis on Animaation taika-blogin idea? Kirjoittelen tänne blogiin ajatuksiani länsimaisista animaatioelokuvista. Ajatuksena on myös kirjoitella muista mielenkiintoisista asioista sekä tietenkin tavalliset top-listat kuuluvat sisältöön ajan puitteissa. Ja länsimaisilla animaatioelokuvilla tarkoitan Amerikassa, Euroopassa ja ylipäänsä muualla kuin Japanissa tuotettuja elokuvia. Ideana oli aluksia keskittyä vain ja ainoastaan Disney-elokuviin, mutta halusin kuitenkin blogin koskemaan myös esim. Dreamworksin seka Universal Studion elokuvia. Näin löytäisin aina jotain kirjoittamista eikä aiheet alkaisi tuntua yksipuolisilta.

Miksi sitten haluat perustaa tämän blogin? No yksikertaisesti siksi, että tykkään huudella omia mielipiteitäni ja keskustella niistä. Mulle tulee yleensä kova tarve purkaa omia ajatuksiani jonnekin ja tähän periaatteeseen myös kaksi muuta blogiani pohjautuvat. Kirjoitan pääasiassa harrastuspohjalta eivätkä kirjoitukseni ole todellakaan mitään ammattilaisen arvioita, vaan puhtaasti omia mielipiteitäni. Älkää siis ottako itseenne tai vakavasti kaikkia kirjoituksiani, sillä mielipiteeni ovat vain omiani ja niiden kanssa saa olla erimieltä. Kommentointi on myös sallittua sekä erittäin suotavaa :). Lisäksi rakastan animaatioelokuvia! Tämä taitaakin olla suurin syy miksi haluan alkaa kirjoittaa niistä. Elokuvien katsojana, varsinkin animaatioelokuvien, olen se joka haluaa katsoa elokuvan, vaikka se olisi rankattu todella huonoksi. Katson lähes jokaisen animaatioleffun vähintään kerran (okei en nyt aivan kaikkia) ja periaatteeseeni kuuluukin sanonta "kerran se vain kirpaisee". Animaatioelokuvien kanssa tämä toimii tosi hyvin, sillä huonoon leffaan ei enää kannata aikaa haaskata, eikä se jää toisaalta häiritsemäänkään, kun sitä ei ole katsonut.


Mainittakoon vielä lopuksi, että koska pidän yllä kolmea blogia, niin tuskin kirjoittelen ihan joka viikko uutta tekstiä tänne. Mutta kirjoitan aina, kun ehdin ja fiilikset ovat kohdillaan. Todennäköisesti blogi tulemaan toimimaan sykleissä aina kiinnostukseni mukaan. Joskus siis tulee enemmän postauksia ja joskus taas voi olla rauhallisempaa. Tässä vaiheessa toivon, että intoni pysyy kauemmin yllä kuin pari kuukautta.

Toivottavasti viihdyt blogini parissa, joten toivotan hyviä lukuhetkiä!

3 animaatioelokuvaa, jotka vaikuttivat elämääni

Käynnistetäänpä animaatioblogia hieman hereille, sillä Pyörivä nuoli-blogin Vilhelmiina heitti hyvin mielenkiintoisen haasteen, johon tartun...